Yllätyssynttärihommia

Mikä viikko. Yritäpä järkätä yllätyssynttäreitä ihmiselle joka pyörii jossain lähellä koko ajan. Kimmolla on tosiaan tänään 25-vuotissynttärit. Vanha kun taivas. Yks yö supistiin Anniinan kanssa Alisan nukkuessa (se kuuli kaiken) ja käsikirjotettiin pari kohtaustakin, että päästään kauppaan ilman Kimmoo ym. Toimi! Ja koko eilinen päivä oli sellasta näyttelemistä, että päästäis Salkkareihin ihan heti kyllä, se ei kyllä paljoo vaadi...

Ei löydetty kaupasta sellasta hyvää synttäriä-banderollia joten tehtiin se sitten itte kertislautasista. Ja vitsi piti harhautella Kimmoo kattoo bikinirajoja ym. ettei se menis meijän huoneeseen. Se ei ikinä koputa.

Askartelua

Pojat näyttää hyvin innokkailta ennen bileitä

Oli vähän hankala saada Kimmo pihalle täältä, että saatiin valmisteltua bileet. Onneks Plan A toimi ja ystävämme Siya haki Kimmon jonnekin braaibileisiin. Tosin puol tuntia myöhässä niin meillä oli vaan tunti aikaa valmistella kaikki! Jopa minä olin valmis ajoissa! Samalla kun Kimmo meni autoon, Siya tiputti kajarit tielle ja minä seisoin taktisesti siinä eessä maksimekkoni kanssa kun ne lähti. Ja sit alko juoksu. Paisteltiin lihapullia, nugetteja,koristeltiin paikka ym. ja kävin suihkussa ja pistin itteni kasaan kans. Rikon kohta ennätyksiä täällä varmaan.

Kimmolle annettiin lupa palata seiskan jälkeen. Oltiin väitetty sille, että mennään sellaseen ravintolaan nimeltä Nice syömään puol kasi. Näitä paikallisia kavereitamme jouduttiin oottaa vähän ennen kun annettiin paluulupa, koska Afrikkalainen aika...

SURPRISE!!!

Ja bileet sai viimein alkaa!

Sankarin kotiinpaluu vaaleenpunasen sprayn saattelemana

Anniina paparazzi

Saatiinhan me bileet sit aikaseks. Onneks oikee emäntä ei oo ollu paikalla muutamaan viikkoon niin saatiin järkättyä bileet. Se ei varmasti ois suostunu siihen.

Luokkakavereita

Birthdayboy!

Victor ja Anniina

Lahjakassi ja kaikkien BB-talon asukkaiden nimmarit

Sankari sai lahjakassin. Siellä oli pikku karkkituuletin, Autot-yllätyspaketti, iso birthdayboy-pinssi ja kermana kakun päällä miesten lelulehti kuten alla näkyy.

Yksi osa lahjaa, onnea Kimmo! Tai enemmän onnea huonetovereille...

Anniina ja Alisa, onneks ne ei ihan joka ilta näytä tältä

Pyöränrengas. Ja luokkakaveri, ehkä Henry tai jotain? Ei näitä kaikkia nimiä voi muistaa.

Tilanne päällä, WAAAT?!

Anniina ja taas uus poika kuvassa. Jona on hyvä tyyppi.

Hauska ilta saatiin vietettyä vaikka Kimmo väittikin, että oli arvannut meijän suunnittelevan jotain. Mutta yllätty kai se silti mitä oltiin tehty ja ketä kutsuttu. Kauheen mukava, että saatiin luokkakavereitakin tänne. Jatkettiin iltaa VIP Lounge Chez Ntembaan, jonne päästiin ilmaseks opiskelijakorttien kanssa. Tunnutaan käyvän siä nykyään joka viikko.

Salama ei kohtele mua hyvin näitten vähän tummempi-ihosten luokkakavereitten rinnalla. Etenkään pimeellä! Ja ilman salamaa ette ois nähny mun luokkakavereita...

Peukku @VIP Lounge Chez Ntemba

Kimmo puhaltaa Anniinaan ilmaa

Ihana Kung Fu Panda Karin

ONNEA KIMMO 25-VEE!!!!

Ps. Ollaan luotu täällä perinteitä meijän omassa pikku BB-talossa - aina sunnuntaisin meillä on yhteinen sunnuntaipäivällinen koko poppoon kanssa.Tänään kokataan suomalaisten voimalla lihapullia ja peruna-bataattimuussia. NAMNAM!

Happy 23th Independence Day!

Tänään on Namibian 23-vuotissynttärit. Ootettiin jotain megalomaanisia juhlia, mutta ne bileet on jossain pohjosessa. Kaupunki kuulemma vaihtuu vuosittain. No me hengataan puolityhjässä Windhoekissa. Puoli porukkaa täältä hostellilta lähti pohjoseen "Namibian Victorian putouksille" Epupa fallseille niin täällä on ihan superhiljasta. Koko kaupungissa ei tapahu mitään. Tylsistyttiin Anniinan kanssa ja päätettiin sit tehä mokkapaloja! Omnomnom. Eli onnea vaan Namibia! Me juhlitaan vaikkei muut juhlis meijän kanssa.

Happy Indepence day- mokkapalat ja askarreltu Namibian lippu

Paljastus: rakastuin tuossa muutama viikko sitten! Parin ensimmäisen viikon ajan oli pientä silmäpeliä. Sit tein ratkasevan liikkeen ja ostin ne, aivan ihanat kengät! Nyt olemme onnellisesti yhdessä. Niillä pystyy jopa kävellä.

 <3

Meillä on koulussa nyt ekat tentit ohitte tosiaan. Kaikissa mun ja Kimmon kursseissa taitaa olla niin että kolme tenttiä, joista kaks pitää läpästä. Ei oo lopputenttiä. Onneks! Mutta saa nyt nähä mitkä ekoista tenteistä menee läpi jos menee. Water Engineeringin ja Environmental Engineeringin tentit oli aika vaikeita. Tarttee saada 40% oikein, että pääsee läpi. Not gonna happen! Joudunkohan turvautumaan lahjomiskonsteihin...

Meillä on siis neljä kurssia: Business operations, Project management, Water engineering ja Environmental engineering. Herätään ma-ke 6.20 kun koulu alkaa 7.30. Torstaisin ja perjantaisin tuntia myöhemmin. Yleensä meillä on kaks-kolme tuntia koulua ja sit kotiin. Keskiviikot on rankimpia. 4 tuntia putkeen koulua. Sit tullaan kotiin ja hengaillaan, että mitä sitten tekis.

Engineering Building. Siellä meijän kaikki tunnit on.

Kirjasto: kännykät pois päältä tai ne hälyttää portilla ja saat sakon. Muuta muukin sääntö siellä on.

Vitsi en tykkää meijän Business operationin opettajasta Mr. Ndjaverasta. Uskallan väittää, että pahempi kun Väiski. Sille ei paljoo saa vastaan sanoo kun se herkästi vittuilee opiskelijoille sit. Kerran yks poika vähän väitti sille vastaan ja yritti väkisin saada sanottua asiansa niin Ndjavera alotti jo sanomaan "Shut up" mutta lopetti ajoissa. Luokka katto vähän hämmentyneenä ja nauro että mitä hittoo tapahtuu. Suomessahan muuten ei tän opettajan mukaan juoda kaljaa kun meillä on niin kylmä. Vaan viskiä tms. Korjattiin tätäkin väitettä. Ihmettelee aina ääneen mulle ja Kimmolle onko meillä kommunikaatio-ongelmia, kun ollaan aina toistemme seurassa kun se näkee meijät. Aika jännä sinällään kun asutaan samassa paikassa ja ollaan samoilla kursseilla...

Ei kaikki opettajat hirviöitä ole. Esim. Project managementissä on sellanen englantilainen austraaliasoitunut Mr. Slay, loistotapaus. Anniinalla ja Alisalla on kans yks hirviöopettajatapaus.

Käytiin enven tunnilta kattoo Rent-A-Drumilla kuinka täällä käsitellään jätteet. Stubbikin oli käyny siellä vähän ennen meitä.

Kimmo ja suomalainen Molok-roskis

Siellä on maitopurkit ym. pistetty nätiks pieneks kuutioks.

Tenteissä ei muuten ole sallittua kirjottaa lyijykynällä.Senhän minä tein kaikissa neljässä ekassa tentissä. Toivon mukaan ei hylkää mua sen takia. On kuulemma laki, että pitää kirjottaa kuulakärkikynällä. Kuulemma muuten voi huijata. Hä?!? Näillä ei oo mitään luottoo opiskelijoihin. Ne olettaa, että kaikki lunttaa/kopioi/plagioi juttuja tms.

Oon muuten huomannut, että nää opiskelijat pitää monesti reppuja tai laukkuja penkillä selän takana luokassa. Pieni outo huomio vain. Ja opettajat käyttää paljon powerpointteja. Ei oo yks tai kaks kertaa kun oon meinannu nukahtaa. Toki noitten vahvalla aksentillakin on vähän väliä kun välillä meinaa olla ymmärtämisvaikeuksia. Mutta onneks on powerpointteja edes! Yhenkin opettajan käsiala on sellanen että ei mitään hajua mitä se kirjotti taululle.

Niin noista yritys-/työmaavierailuista. Ne on yleensä aika pian ohi ja sit porukka alkaa ottaa ittestään kuvia.

Kauhian mukavaa porukkaa Hiltonin Skybaarissa. Mukana myös meijän kamut PDK bändin Dion ja Dj Siya.

Oon käynyt muuten täällä hautajaisissakin. Se tapahtu kyllä jo viikolla kolme, mutta enpä oo muistanut mainita. Ei mitään ihmeempää. Menin paikallisen kaverini seuraks sinne. Näin elämäni ensimmäisen kuolleen ihmisen. Normihautajaiset. Oli siis kaverini kaverin hautajaiset, joka oli kuollut auto-onnettomuudessa. Ne piti hautajaiset täällä ja lähti siitä kuskaamaan vainajaa kauas kotiseudulleen hautaanlaskettavaks. Vettä sato silloin ja paljon ja mentiin vähän myöhässä. Perhe oli sisällä ja kaverit ulkona katoksissa. Ei kahvitarjoilua.

Windhoek

Tässä jatketaan tätä viikonloppua kai sit. Huomenna saattaa kyllä olla inhottavan Ndjaveran tunnit aamulla, kiinnostus nolla. Maanantaina se puhu, että ehkä perutaan tunnit, mutta mitään ei oo kuulunut. Jännä nähä, pitänee mennä kattoo tilanne.

Ai niin ja mua ei oo ryöstetty, ainakaan vielä. Alisa ryöstettiin pari viikkoo sitten kun ne oli lähössä baarista ja Karin yritettiin ryöstää eilen. Paikkana toimi molemmissa tapauksissa Fashion Bar.

Hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee! Ja Karola ystäväni siellä kaukana, oot vuoden erolla melkein kaksonen Namibian kanssa. Juhlihan hyvin!

Etosha National Park

Varoitus: Nyt vuorossa paljon kuvia villeistä eläimistä.

Sain viime viikolla vieraita Suomesta. Fazerin sinistä ja ruisleipää! Sisko ja veli tuli pikavisiitille tänne torstaina. Ne oli täällä siis viikon verran yhteensä eli lähtivät perjantaina takasin kohti Helsinkiä. Mentiin torstai-iltana Joe's Beerhouseen syömään. Maistelin krokoa ja kudua ja mitä kaikkee. Mutta Amarulapirtelöjälkkäri - niin hyvää!

Joe's Beerhouse. Suosittelen.

Lähettiin viikonlopuksi vähän reissaamaan tonne pohjoseen päin Etoshan kansallispuistoon. Vuokrattiin kaks autoo, oli muuten aika hienoja! Automaattivaihteet oli ihan jeba niin helpottu tuo ajaminen kun sai keskittyä siihen, että pysyy oikeella kaistalla. Minä olin ekan auton kakkoskuski! Oli muuten hauska ajaa. Ajoin koko päivän Etoshassa gamedrivella (se mikä me mielletään safariks, näille safari=metsästys) ja sunnuntaina ajelin kanssa. Minä olen ajanut väärällä puolen tietä nyt! Melkein ammattilainen jo. (Kokeilin maanantaina myös vasemmankaistan ajoa täällä kaupungissa, elossa ollaan.)

Auto nro 1 ajamassa kohti auringonlaskua

Yllättäen meille tuli perjantaina vähän kiirus kun lähettiin reissuun. Meitä oli reissussa siis suomalaispoppoo Kimmo, Jari, Anniina ja Alisa, Kirsi ja Janne (sisko ja veli) sekä meijän jenkkivahvistus Nicole. Lähdettiin yhen aikaan ajaa kohti Etoshaa, pysähdyttiin matkalla hakee evästä ja melkein ehittiin ajoissa kansallispuiston portille. Tai no ei päästy aluks edes ulos Windhoekista kun jotain tärkeitä lappuja jäi kotiin.

Oltiin paikan päällä 19.32 kun portti meni kiinni 19.30. Päästi se nainen onneks meidät sisälle, että yövyttäis siinä porttien takana. Vähän meinas alkaa jännittää. Ei muuta kun teltat pystyyn. Onneks saatiin lopulta yks mies saattaa meijät campingalueelle. Ja teltat kasaan. Harjotuskasaaminen.

Telttojen kasaamista auringonlaskun jälkeen.

Teltat oli hauskasti autojen päälle avattavia. Onneks. Meinas yöllä alkaa jännittää, kun yks cape fox meinas tulla meijän leiriin ja kuultiin sen ulvonta koko yö. Pelottavaa käydä vessassa. Campingalueet oli kyllä yllättävän hyviä ja siistejä. Voi siis suositella campingalueita Namutoni (yö nro 1) ja Halali (yö nro 2) kaikille. Halalissa oli iso kiva uima-allas.

Minä ja Anniina

Kirahveja

Seuraavana aamuna ylös ja ei kun matkaan! Nähtiin tosi paljon kaikkia eläimiä etenkin ennen puolta päivää. Ajeltiin pohjosesta etelää päin, mikä oli tosi hyvä vinkki meijän hostellin emännältä. Monet sano, että tähän aikaan vuodesta (sadekausi) ei nää paljoo eläimiä, mutta ei ollut kyllä ongelma. Sadekausi on niin kuiva, että juottopaikoilta löyty paljon eläimiä joka lähtöön.

Slowmotion-ystäväni

Ne eläimet oli välillä ihan tosi lähellä. Sai hiljentää vauhtia aika reilusti tai pysähtyä kokonaan. Meijän auton jarrut vaan meinas vähän vinkua sit kun lähettiin liikkeelle. Kirahveja tuntu olevan ihan jatkuvasti jossain. Ne on kyllä hauskan näkösiä tapauksia. Ja kun ne juoksee niin se näyttää ihan sellaselta slow motionilta. Siistejä.

Salamatkustajamme Paolo. Sit Alisa käski pestä ikkunat. R.I.P Paolo!

Valkoset siskokset, kiitti geeneistä.

Järvi Etoshan keskellä

Sadekausi tosiaan on ollut todella kuiva kuten näkyy. Ylläoleva kuva on Etoshan kansallispuiston keskellä olevasta valtavasta järvestä. Kyllä jossain kauempana siellä ulapalla saatto vähän vettä näkyä mutta rannat oli pitkälti ihan kuivunut.

Jari ja hyvin jännittävä vessa

Toinen yö viettiin tosiaan Halalissa. Siellä oli oma juottopaikka minne pääsi kävellen. Mentiin auringonlaskun jälkeen (kuva huijaa) kattoo sitä. Sarvikuono! Nähtiin sekä valkonen ja musta sarvikuono. Muut oli nähnyt elefantin aiemmin siellä just ennen kun Anniinan kaa päästiin sinne, mutta onneks se palas takasin kun aikamme odotettiin. Tai no Anniina missas senkin. Aamulla Alisa nousi jo ennen kuutta ja lähti kattoo juottopaikalle auringonnousua. Me ei meinattu jaksaa nousta, mutta lopulta kun tuntia myöhemmin raahauduttiin paikalle niin saman tien elefantti tallusteli paikalle.

Sunnuntaiaamun elefantti

Niki ja teltat

Tehtävä: Laske kaikki roikkuvat jalat.

Halalista lähdettiin ajamaan Rhino Drivea etelään. Ajeltiin siinä rauhallisesti kunnes kysyin tytöiltä onko tuo norsu tuolla eessä. Siellähän se jolkotteli rauhallisesti. Hassua kuinka noin isosta eläimestä ei tunnu kuuluvan mitään ääntä kun se kävelee. Ja saatiin siitä myös kakkakuva! Lopulta se meni sivuun ja päästiin ohitte.

Järvimaisema

Simban isän tappajaeläimiä Blue Wilderbeastejä.

Leopardi! Oltiin liian äänekkäitä, oli lähellä meinaan impaloita kaverille syötäväks mutta ei se halunnu metsästää. © Kimmo Louhivaara

Ehkä Impala

Meinas jo epätoivo iskee, että ei nähdä leijonaa ollenkaan. Oltiin aamusin liian hitaita. Kaikki muut autot lähti leirintäalueilta tuntia kahta ennen meitä. Aamusin ois nähny niitä meinaan paremmin.

Toiset ajo eellä ja me tultiin perässä. Yhtäkkiä yhen juottopaikan jälkeen tytöt hihkas mulle että "pysähy!". Ei auttanu kun stopata ja lähtee peruuttaa. Sieltä ne onnistu yllättävän kaukaa bongaa sen jellonan! Me nähtiin leijona! Odoteltiin aikamme että toinen auto kääntyy takas. Sieltä ne saapu lopulta. Laulettiin hiljaa kuiskaamalla "the lion sleeps tonight" ja auto heilu puolelta toiselle.

Leijonakuningas oli koko matkan hyvin teemana. Päätettiin, että Leijonakuningas on pakko olla Namibiasta, koska hei leijonia! Sit täällä on paljon niitä piikkipuskia mihin pikku-Simba kieri mäkee alas. Ja etelämmästä Namibiasta löytyy Fish River Canyon, mikä on maailman toiseks suurin kanjoni.

Ryhmä rämä valmiina luontoon. Yrittävät esittää eläimiä mutta jaa-a mikä lopputulos.

Reissu oli loistava ja Etosha todellakin näkemisenarvonen. Jos joku tänne eksyy niin vuokratkaa auto ja menoks.

Ps. Kiitos Kirsille ja Jannelle kun tulitte tänne kauas! Vauhikas mutta loistava viikko takana. Hiltonin skybaarista Katuturaan kapanalle ja eläimiä Etoshassa.