Afrikkaa aloittelijoille

Ja niin loppui sekin reissu. Kamala ikävä on jo takaisin Namibiaan, vaikka kotona on oltu nyt pari päivää. Vielä on kuitenkin muutama asia mistä on pitänyt kirjotella, mutta yllättäen on unohtunut.

"Namibia - Africa for beginners" -  Näin sanoi eräs usalaismies, jonka tapasimme. Ja sepä se. Namibia on kuin Afrikkaa aloittelijoille. Sieltä on hyvä alottaa Afrikan mantereen tutkiminen. Omalla tavallaan hyvinkin länsimaalainen, kuitenkin sitten sitä itte Afrikkaa. Oppii hyvin tavoille ja pääseehän Namibiassa kokemaan ja näkemään paljon. Namibiasta tuli se toinen koti ja toivottavasti pääsee vielä takaisin.

Palan sydäntäni jätin Namibiaan

Muistan fiilikset alussa kun ensimmäisen kerran meni käymään Katuturassa. Siellä missä on siis hyvin köyhää. Mutta sen jälkeen siellä on käyty useemman kerran, etenkin syömässä kapanaa Single Quarterilla. Sitä jos jotain tulee ikävä! Toin kyllä itte kapanamaustetta sen 2 kiloo sitten kotia... Ihmekös oli reilusti ylikiloja matkalaukussa. Vaikka ihmisillä ei ole mitkään upeet hienot hehtaariasumukset, moni on onnellinen ja se on se millä on väliä. Ihan yhtälailla Katuturasta löyty baareja kun muualtakin maailmasta, kauppoja ym.

Mekin käytiin pahamaineisella Eveline Streetillä baarissa. Meitä oli siis iso poppoo, suoraan taksilla baarin eteen ja taksilla kotia myöhemmin. Ei siellä kannata hengellään lähtee leikkii ja palloilee mihinkään tuntemattomille teille, mutta kun tietää mitä tekee, missä on niin kaikki sujuu hyvin. Näin meillä ainakin. Plus ei tosiaan ota sinne MITÄÄN muuta mukaan kun muutaman siiderin/kaljan verran rahaa. Ja kolikoita jukeboxiin. Hieno paikka.

Ensimmäiset näkemäni hippo ja elefantti - puisia Craft Centerin ulkopuolella

Windhoek

Windhoek oli mukava paikka asustaa. Käytiin muutamia kertoja leffassakin, eihän siellä kovin montaa leffaa pyöriny samaan aikaan mutta muutamia. Ja oli halvempaa kun Suomessa, jotain noin 3€. Salilla käytiin epäsäännöllisesti, baareissa melkein säännöllisesti.


Yllättävän hyvin säästyttiin ryöstöiltä ym. vaikkakin muutaman viimesen viikon aikana monelta lähti puhelimet (onneks yleensä vanhoja nokialaisia) kävelee baarissa. En tiedä oltiinko sitten jo liikaa tuudittauduttu turvallisuuden tunteeseen ettei mitään käy. Mutta pitää järjen päässä vaan. Hieno maa, mutta etenkin pimeellä saa olla tarkkana taksien suhteen eikä ikinä kulje yksin, vaikka uhmasin tätäkin sääntöä pari kertaa.

Melkosen makoisa kaveri nimeltä kudu

Tyttöjä Wipessa

Baareissa tuli tosiaan käytyä muutamia kertoja. Monessa oli UV-valot mikä toi vähän jonkun ysäri/kasarifiiliksen. Kaljat ja siiderit oli suht halpoja. Yks lempijuomista oli Appletizer ja rommi yhistelmä. Appletizer oli vähän sellasta mehumaista omenalimsaa. Siellä sai ainakin tanssia ihan miten lystäs. Oli hauska seurata miten paikalliset tanssii. Niillä on niin rytmi veressä. Mutta ns. doggy style tanssityyli on vähän outo kuitenkin... Hassu piirre oli myös, että ihmiset katto itteensä peilistä kun tanssivat. Monessa baarissa oli peilejä ympäri baaria.

Mutta rakastan namibialaista musiikkia! Se on hyvän fiiliksen musiikkia.

Niin kauniina Karinin kanssa

Ilmeisesti hostellilla on vähän hiljasta nyt. Me suomalaiset lähettiin kaikki viikon sisään. Jari lähti viikko sitten keskiviikkona, Anniina ja Alisa perjantaina Cape Towniin (nyt jo matkalla Suomeen tai on Suomessa kans) ja minä ja Kimmo maanantaina. Oli niin haikeet tunnelmat lähteissä. Toivon ja uskon että tuun näkee niitä ihmisiä vielä. Paikallisia kavereita valitettavasti tuskin ellen sitten keksi jostain rahaa ja lähde uudestaan.

Kaikkea sitä tuli koettua ja miljoona kokemusta rikkaampana tulin kotiin: braai, kapanaa, uusia ystäviä, hautajaisia, elefantin perässä ajelua ja toisen kävelyä meijän perässä, ostereita ja shampanjaa, dyynejä ja ajelua niillä, jäätävän kylmä Atlantti, Afrikan kuuma kesä ja kylmä talvi (talvella tarvitsee takin, minulla ei ollut), krokon maistelua, upeet Vic fallsit, savimajoja lautasantenneilla... Mielikuva oli maasta oli niin väärä ennen kun sinne meni.

Ja vielä minä takasin meen. Namibiasta tuli toinen kotini. En ois lähteissäni uskonut, että näin käy mutta palan sydäntäni, tai kokonaan, jätin sinne. Tämän tytön Afrikka-tarina loppuu tällä erää tähän, mutta toivon, että se saa jatkoa tulevaisuudessa.

Namibia <3

Talvi, kärpäset ja leopaaardit

Kun Suomeen saavun niin jotain en jää täältä kaipaamaan. Nää kärpäset meinaan tulee iholle! Kirjaimellisesti. Tulee olo kun ois lehmä aurinkoo ottamassa. Viimonen viikko Namibiaa starttas tänään. En tiiä miten mahutan kaiken matkalaukkuun. Valmis ei ois tulee kotiin, mutta on se ihana kyllä nähä kaikkia taas. Mutta niin ikävä  tulee myös tätä elämää täältä.

Viikko sitten kävi hauska yhteensattuma. Alisan ja Anniinan kanssa törmättiin Fruit&Vegellä mieheen, jolla on suomalainen vaimo. Pikkutyttö oli tunnistanut että nuo tytöt puhuu äidin kieltä. Päästiin sit kyläilee niillä. Hauska kun on neljä kuukautta joka päivä kävelly niitten talon ohi ja nyt tutustuu perheeseen. Niillä oli kaks ihanaa koiraa: Martti ja Bono! Pikkutyttö kerto meille kaikkia kauhutarinoita raidallisista ja pinkeistä dinosauruksista. Toivottavasti ehittäis vielä näkee perhettä, oli kauheen mukavaa porukkaa. Harmi ettei tavattu jo aiemmin, mutta onneks sentään edes nyt.

Suomalaiset kisaturistit

MM-kisat tuli katteltua täällä. Yleensä mentiin aina Cardboard boxiin (toinen guest house lähellä) kattoo peli koneelta kun tää meijän netti on uskomattoman huono. Pronssipeliin panostettiin kunnolla. Mutta eihän se auttanut sit.

Käytiin kattoo täällä vähän futistakin, Namibia-Sambia ystävyysottelu. Oli kyllä loisto peli. Tasan se loppu mutta meno katsomossa oli hauska. Tulevana keskiviikkona ois varmaan tarkotus mennä kattoo FIFA mm-karsintapeli.

Strawberrytequila, nam!

Käytiin vähän Namibian turismimessuillakin. Ekana Alisan ja Anniinan kanssa löydettiin ittemme lasten kujalta. Voitin tytöt minigolfissa. Reilusti. Ja kokeiltiin currywurstia Andy’sillä. Varmaan parhaimmat ranut tässä maassa saatiin sieltä. En tiiä miks mutta nää ei osaa vaan tehä ranuja. Ostettiin viinilasit ja tokeneita (poletteja) millä sit osteltiin viinimaisteluja. Oli kyllä huikeen isot messut! Paljon viinejä ja kaikkee. Luulin että 7 tuntia messuilla menis hitaasti mutta kiirehän siinä melkein tuli maistella viinejä. Ja söin jopa oliiveja. Joku kokkimies oli savustanut tummia oliiveja. Se oli hyvää.

Peppi Pitkätossu voitti

Ja löydettiin meijän auto messuilta myös. Range Rover Vogue. Rakastan niin uuden auton hajua. Se oli valtava. Kiva kauppakassi.

Pirskahtelevaa punaviiniä, vois ostaa oikeessakin elämässä

Leopardi

Käytiin tuossa pari viikkoo sitten cheetah-farmilla tuossa Windhoekin vieressä. MINÄ AJOIN, taas. Mitenhän käy Suomessa taas, että millä puolen tietä ajelen. Söpöjähän ne eläimet oli, nähtiin gepardeja ja leopardeja. Tykkään enemmän leopardeista. Ne on nätimpiä. Gepardit oli tosi koiramaisia ja niitten viereen ois voinu mennä käveleekin, mutta leopardeista oppaat sano että kaikki raajat autojen sisäpuolella kiitos. Paikallsia kissoja ja koiria.

Voi naiset! Siya vei mut, Anniinan, Alisan ja Jancyn viime torstaina studiolle kun paikallinen kuuluisuus PDK (kolmen pojan bändi) nauhotti uusia biisejä. Ne pojat osaa kyllä laulaa. Onko ihanampaa kun istua ja kuunnella kun joku mies osaa oikeesti laulaa ja toinen soittaa vieressä kitaraa. Ja PDK:n Patrick osas vetää melkosen korkeeltakin. Haluan uudestaan! Siya siis toimii tyyppien Dj:nä joten sillä päästiin sinne. Toivottavasti vielä kerran päästäis sinne kuuntelee poikia. Hyviä tyyppejä! Ehkä huomenna...

Swakop

Kauheaa vauhtia lähenee kotiinpaluu. Enää kaksi viikkoa jäljellä. Siinä ajassa pitäis ehtiä maata epätoivosesti auringossa, tehä vielä vähän labraraporttia, torstaina ois tentti ja lauantaina loppukoe kurssista josta en tiiä pääsenkö edes läpi. On muuten tarkat ohjeet loppukokeissa - jopa kaulahuivit on kielletty.

Moni muu täältä lähtee vielä reissailee Cape towniin tai muualle Etelä-Afrikkaan, mutta minä ja Kimmo ajateltiin nauttia viimenen viikkomme täällä vielä. Suomeks: molemmat ihan pa ja juhannuskin ois eessä. Isommaks viimotteeks reissuks taisi siis jäädä meillä Swakopmundin reissu toukokuun alkupuolella.

Alotettiin reissu junamatkalla Swakopiin keskiviikkona 8. päivä. Penkit oli ihan mukavat. Olo oli kyllä kun Meksikon pikajunassa kun ykkösluokassa istuttiin (vain vähän kalliimpi kuin normipenkit) ja sit kun jäätiin jonkun sillan alle niin ootin koska joku ryntää sisään. Mitään ei siis tapahtunu. Rio pyöri telkkarissa ja Anniina käytännössä kerto mulle mitä tapahtu koska ääntä ei kuulunut kunnolla. Noin neljän tunnin automatka oli jotain yli 10 tuntia junalla. Kannattaa siis miettiä onko junaa järkevä käyttää tässä maassa...

Ihana kahvila täynnä ihania pikku yksityiskohtia

Torstaiaamuna kun oltiin perillä niin käytiin aivan ihanassa kahvilassa aamupalalla. Osalle kalja maistu edelleen. Joillekin siis jopa kaikki viis päivää.. Käytiin vähän kattelee kaupunkia ja pidettiin guest housella braai. Braai on juttu mitä mun tulee niin ikävä täältä. (Nytkin lauantaina meillä oli Franzin läksiäisbraai).

Quadbiking = möngitään dyyneillä

Sandboarding

Perjantaina kaikki muut paitsi Anniina ja Manu (ai niin ja Bruno, sitä ei paljoo meijän reissulla nähty kun se pummi yöpaikan Jamesilta ja Kaatrilta) lähettiin mönkijäsafarille ja sandboardaan dyyneille. Oli kyllä siistiä! Sandboardaamista voi harrastaa myös ns. lumilaudalla pystyssä, mutta koska ollaan köyhiä niin mentiin mahalaskulla. Takas kiipeeminen dyyneille oli raskasta, kuulemma ois ollu vielä raskaampaa jos ois ollu sandboardkengät.

Siellä menee Topi tai joku

Ylöspäin! Kuten näkyy, hieman raskasta.

Minä ja Karin mönkijöittemme kanssa

Ajeltiin tunti sandboard paikalle ja tunti takasin. Meinas peukaloon jo alkaa sattuu kun piti kaasua painaa niin kovasti.

Arianna

Swakopin sushia

Nälkä iski dyyniaamun jälkeen joten mentiin sushille. Ihan hyvät sushit oli vaikka mun sushikokemukset pystyykin laskee yhellä kädellä. Lähettiin siitä sit kattelee kaupunkia ja osa meistä kiipes johkin ihme torniin, minä siis myös. Nätit oli maisemat, mutta tohelo kun on liikkeellä niin alaspäin tullessa vedin lipat portaissa, selvinpäin. Onneks pääsin heti kylmään mereen vilvottelee jalkaani sen jälkeen.

Merta näkyvissä

Kun ihminen osaa olla tohelo ja tulee portaita alas väärin

Launtaina minibussi haki meijät delfiiniajelulle Walvis Bayhin. Osa meni kattelee kaupunkia, kun minä, Anniina, Alisa, Topi (Alisan kaveri) ja Manu mentiin veneajelulle. Oli ihan jäätävän sumusta. Reissulla ois ollu mahollista nähä ehkä myös valaita, mutta me ei nähty. Delfiinejä näky mutta eihän ne mun kameraan osunu sit. Ihan jäätävästi oli hylkeitä. Yksin tuli meijän paattiin! Säikähin niin että melkein hyppäsin yli laidan. Siellä oli ilmeisesti 6 kipaletta hylkeitä, jotka tulee veneisiin. Alisa sai sen jäätävistä palleista kuvan.

Kevyt sumu

Aamukahvi

Täällä tuntuu olevan tapana näillä venereissuilla, että mitä enemmän juot, sitä enemmän näät. Taas ensimmäisenä ne tunki meille sherryshotit kouraan. Ja kaljaa sai juoda niin paljon kun pysty ja kykeni. Myöhemmin saatiin ihan tuoreita ostereita ja shampanjaa. Kelpas.

Elämäni ensimmäinen osteri

Lauantai-iltasella käytiin koko jäätävän kokosen poppoon kanssa ravintolassa. Oli kyllä niin hyvää ruokaa! Muun poppoon lisäks Fine oli liittynyt meijän seuraan jo tässä kohtaa ja James, Kaatri ja Bruno tuli kanssa. Oli ehkä maailman parasta kalaa.

Swakop oli siis tosi kylmä koko viikonlopun ajan. Yleensä siellä on lämmin mutta nyt oli tosi kylmä. Ja kun sanon kylmä, tarkotan kylmääkylmää. Joku ilta katteltiin kaikki Alisan ja Topin huoneessa Suomen jääkiekkopeli ja onnistuttiin pitää hyvin meteliä taas. Käytiin tsekkaa myös paikallinen yöelämä. No aika vaatimaton, ihan ok.

Mutta noin muuten Swakop oli kyllä ihan kiva pikkukaupunki meren rannalla. James kerto (ne asuu Swakopissa Kaatrin kanssa) että kaupunkia käytännössä pyörittää kolme saksalaissukua. Swakop on oikein siis saksalaisten turistien paikka. Reissu tais olla meijän ainoa missä oltiin oikeestaan koko poppoon kanssa. Franzi ei ollu mukana, mutta kirjotettiin sille kortti.

Franzi lähti eilen, seuraavana vuorossa Jari ens viikolla, sit Alisa ja Anniina ja kaksi viikkoa niin minä ja Kimmo. Täällä hostellilla tulee olee hiljasta sen jälkeen kun suomalaiset ei oo pitämässä mekkalaa.

BB-taloelämää

Olen tainnut unohtaa esitellä teille meijän BB-talon asukkaat. Toisiaan elämä täällä on kun BB-talossa. Tosin päiväkirjahuone puuttuu. Yhessä kohtaa täällä oli jopa jotain kameroita kun joku halus kuvata jonkun videon täältä. Kaikki melkein tietää kaiken jos jotain jännää tapahtuu.

Sandran ja Dominicin tupareista

Asukasesittelyt:

Tyttöjen huone nro 1:

• Elisa (minä siis) - 23-vuotias raksatyttö Suomesta, MUURAME!

• Anniina - 22-vuotias matkailun opiskelija Tampereelta, aina hienot kiharat ja hurmaa miehet vihreillä silmillään, alkoholi tuppaa mennä jalkoihin

• Alisa - junttiopiskelija Suomen Kihniöstä, ikää 23 vuotta, poikaystävä kotona, ala matkailua myöskin

• Niki (pudonnut asukas) - vapaaehtoistyöntekijä Ameriiikan Yhdysvalloista, tarkemmin Californian tyttö, siirtynyt jo seuraaviin tehtäviin uuteen maahan, 22 vuotta, olisi voittanut tämän BB-kauden ellei olisi jo tippunut

• Arianna - Maa USA myös, vapaaehtoistyöntekijä, saapui kesken kauden pudonneen asukkaan Nikin tilalle, 22v., poikaystävä kotona, pieni kun mikä eikä sitä huomaa ees peiton alta ellei se hengitä isosti

Tyttöjen huone nro 2:

• Jancy - 23-vuotias saksalainen, tunnetaan myös nimellä Täplä, vanhemmat intialaisia, pieni tyttö, kotona pientä säätöä mitä löytyy myös täältä, kova tanssimaan

• Karin - 23-vuotias saksatar, söpö primadonna, "Huipputukka" salanimi, kaikkien miesten naapurintyttöunelma oikeessa elämässä, rakastaa futista

• Fine - Josefine oikeasti tai salanimellä Pomppulinna, 21-vuotias, porukan juniori, saksalainen tämäkin, poikaystävä kotona, 

• Caro (pudonnut asukas) - tippunut jo aikoja sitten, saksalainen

• Melanie (pudonnut asukas) - tippunut, bitch, ei ikinä puhunut kellekään, saksalainen

• Lena (pudonnut asukas) - alle 30-vuotias saksalainen, tykkäsi tytöistä, tykkäsi juhlia
• Tine - saapui pari viikkoa sitten, 26-vuotias saksalainen, jäätävän ruskettunut

Poikien huone nro 1:

• Kimmo - Kimble, 25-vuotias suomalainen ja tamperelainen, ala raksa, naapurinpoika, tekee hyviä pannukakkuja

• Jari - Jartsa, 23-vuotias sinkkumies Iisalmesta, hieman hidas savolainen välillä, nauttii alkoholista yksin sekä porukassa, hotellialan mies

• Manuel - 32-vuotias saksalainen, porukan "vanhus", skypetreffailee tyttöystävän kanssa joka päivä, Tekno-Manu, tupakoitsija!  
• Fritz (pudonnut asukas) - tippui ensimmäisillä viikoilla, saksalainen, hauskan naurun omaava heppu, tiesi kaiken vaikka ei puhunut paljoo ainakaan suomalaisille asukkaille

• Felix - saapui kesken kauden, saksalainen, lakimies, laulaa kovaa suihkussa ja puhuu ranskaa, tupakoitsija!

Iso dormi:

• Bruno - tunnetaan myös nimellä "Pitkäletti", 24-vuotias saksalainen, paljon kaikesta tietävä eikä pelkää sitä tuoda esille
• Sandra - 24-vuotias Saksan tansanialainen, muuttanut omaan BB-taloon, vierailee talossa silloin tällöin, mies ja lapsi tulivat Saksasta myös tänne

Sviitti (=yksiö)

• (nimetön) - 25-vuotias saksalainen ruskeesilmä, vaimoehdokas, vegetaristi, tippunee reilun viikon päästä talosta (kausi ei ole järjestetty etukäteen)
• Steffie (pudonnut) - 24-vuotias saksalaistyttö, ilmavoimien luutnantti, talon ensimmäinen asukas, lähti pitkäaikaisista asukkaista ensimmäisenä

Vierailevat tähdet:

• James ja Kaatri - Englantilainen ja namibialainen, mies ja vaimo
• Hobo - Oikeasti Martin, aina humalassa, omituinen, voittaa kaikki kaljaruksiseinässä kisassa
• Uusi hobo - ei ole oikeaa nimeä, pahempi kuin vanha hobo koska puhuu kaikille
• Handyman Marek - Saksalainen handyman, joka käy korjailee sänkyjä ym. BB-talossa
• Amanda - Tsekkiläinen malli, 21-vuotias
• Therese - saksalainen herttainen tyttö, punapää, lähti sitten poikaystävänsä kanssa matkailee
• Leonart - Kitaraa soittava saksalainen poika

Kauden isännöinti:

• Christina ja Pandu - pariskunta (kuka tietää kuinka pitkää) ketkä omistaa paikan, tällä hetkellä kumpikaan ei ole paikalla

• Madlen ja lapset - Chrisun tuttu, melko rento täti, hoitaa paikkaa emännän ollessa poissa, bailaa muitten BB-talon asukkaiden kanssa

Ohjelman kulisseissa häärii myös:

• Goldie - hoitaa pyykit ja siivoukset

• Johnny ja Six - yövartijat, huolehtivat asukkaiden turvallisuudesta yöaikaan

Ohjelman tarjoaa ja vieraat juottaa: Springbokkies

Talon naisedustusta

Voittajafiilis

Meijän poppoosta on nyt postimerkkikin Swakopista