Talvi, kärpäset ja leopaaardit

Kun Suomeen saavun niin jotain en jää täältä kaipaamaan. Nää kärpäset meinaan tulee iholle! Kirjaimellisesti. Tulee olo kun ois lehmä aurinkoo ottamassa. Viimonen viikko Namibiaa starttas tänään. En tiiä miten mahutan kaiken matkalaukkuun. Valmis ei ois tulee kotiin, mutta on se ihana kyllä nähä kaikkia taas. Mutta niin ikävä  tulee myös tätä elämää täältä.

Viikko sitten kävi hauska yhteensattuma. Alisan ja Anniinan kanssa törmättiin Fruit&Vegellä mieheen, jolla on suomalainen vaimo. Pikkutyttö oli tunnistanut että nuo tytöt puhuu äidin kieltä. Päästiin sit kyläilee niillä. Hauska kun on neljä kuukautta joka päivä kävelly niitten talon ohi ja nyt tutustuu perheeseen. Niillä oli kaks ihanaa koiraa: Martti ja Bono! Pikkutyttö kerto meille kaikkia kauhutarinoita raidallisista ja pinkeistä dinosauruksista. Toivottavasti ehittäis vielä näkee perhettä, oli kauheen mukavaa porukkaa. Harmi ettei tavattu jo aiemmin, mutta onneks sentään edes nyt.

Suomalaiset kisaturistit

MM-kisat tuli katteltua täällä. Yleensä mentiin aina Cardboard boxiin (toinen guest house lähellä) kattoo peli koneelta kun tää meijän netti on uskomattoman huono. Pronssipeliin panostettiin kunnolla. Mutta eihän se auttanut sit.

Käytiin kattoo täällä vähän futistakin, Namibia-Sambia ystävyysottelu. Oli kyllä loisto peli. Tasan se loppu mutta meno katsomossa oli hauska. Tulevana keskiviikkona ois varmaan tarkotus mennä kattoo FIFA mm-karsintapeli.

Strawberrytequila, nam!

Käytiin vähän Namibian turismimessuillakin. Ekana Alisan ja Anniinan kanssa löydettiin ittemme lasten kujalta. Voitin tytöt minigolfissa. Reilusti. Ja kokeiltiin currywurstia Andy’sillä. Varmaan parhaimmat ranut tässä maassa saatiin sieltä. En tiiä miks mutta nää ei osaa vaan tehä ranuja. Ostettiin viinilasit ja tokeneita (poletteja) millä sit osteltiin viinimaisteluja. Oli kyllä huikeen isot messut! Paljon viinejä ja kaikkee. Luulin että 7 tuntia messuilla menis hitaasti mutta kiirehän siinä melkein tuli maistella viinejä. Ja söin jopa oliiveja. Joku kokkimies oli savustanut tummia oliiveja. Se oli hyvää.

Peppi Pitkätossu voitti

Ja löydettiin meijän auto messuilta myös. Range Rover Vogue. Rakastan niin uuden auton hajua. Se oli valtava. Kiva kauppakassi.

Pirskahtelevaa punaviiniä, vois ostaa oikeessakin elämässä

Leopardi

Käytiin tuossa pari viikkoo sitten cheetah-farmilla tuossa Windhoekin vieressä. MINÄ AJOIN, taas. Mitenhän käy Suomessa taas, että millä puolen tietä ajelen. Söpöjähän ne eläimet oli, nähtiin gepardeja ja leopardeja. Tykkään enemmän leopardeista. Ne on nätimpiä. Gepardit oli tosi koiramaisia ja niitten viereen ois voinu mennä käveleekin, mutta leopardeista oppaat sano että kaikki raajat autojen sisäpuolella kiitos. Paikallsia kissoja ja koiria.

Voi naiset! Siya vei mut, Anniinan, Alisan ja Jancyn viime torstaina studiolle kun paikallinen kuuluisuus PDK (kolmen pojan bändi) nauhotti uusia biisejä. Ne pojat osaa kyllä laulaa. Onko ihanampaa kun istua ja kuunnella kun joku mies osaa oikeesti laulaa ja toinen soittaa vieressä kitaraa. Ja PDK:n Patrick osas vetää melkosen korkeeltakin. Haluan uudestaan! Siya siis toimii tyyppien Dj:nä joten sillä päästiin sinne. Toivottavasti vielä kerran päästäis sinne kuuntelee poikia. Hyviä tyyppejä! Ehkä huomenna...