Swakop

Kauheaa vauhtia lähenee kotiinpaluu. Enää kaksi viikkoa jäljellä. Siinä ajassa pitäis ehtiä maata epätoivosesti auringossa, tehä vielä vähän labraraporttia, torstaina ois tentti ja lauantaina loppukoe kurssista josta en tiiä pääsenkö edes läpi. On muuten tarkat ohjeet loppukokeissa - jopa kaulahuivit on kielletty.

Moni muu täältä lähtee vielä reissailee Cape towniin tai muualle Etelä-Afrikkaan, mutta minä ja Kimmo ajateltiin nauttia viimenen viikkomme täällä vielä. Suomeks: molemmat ihan pa ja juhannuskin ois eessä. Isommaks viimotteeks reissuks taisi siis jäädä meillä Swakopmundin reissu toukokuun alkupuolella.

Alotettiin reissu junamatkalla Swakopiin keskiviikkona 8. päivä. Penkit oli ihan mukavat. Olo oli kyllä kun Meksikon pikajunassa kun ykkösluokassa istuttiin (vain vähän kalliimpi kuin normipenkit) ja sit kun jäätiin jonkun sillan alle niin ootin koska joku ryntää sisään. Mitään ei siis tapahtunu. Rio pyöri telkkarissa ja Anniina käytännössä kerto mulle mitä tapahtu koska ääntä ei kuulunut kunnolla. Noin neljän tunnin automatka oli jotain yli 10 tuntia junalla. Kannattaa siis miettiä onko junaa järkevä käyttää tässä maassa...

Ihana kahvila täynnä ihania pikku yksityiskohtia

Torstaiaamuna kun oltiin perillä niin käytiin aivan ihanassa kahvilassa aamupalalla. Osalle kalja maistu edelleen. Joillekin siis jopa kaikki viis päivää.. Käytiin vähän kattelee kaupunkia ja pidettiin guest housella braai. Braai on juttu mitä mun tulee niin ikävä täältä. (Nytkin lauantaina meillä oli Franzin läksiäisbraai).

Quadbiking = möngitään dyyneillä

Sandboarding

Perjantaina kaikki muut paitsi Anniina ja Manu (ai niin ja Bruno, sitä ei paljoo meijän reissulla nähty kun se pummi yöpaikan Jamesilta ja Kaatrilta) lähettiin mönkijäsafarille ja sandboardaan dyyneille. Oli kyllä siistiä! Sandboardaamista voi harrastaa myös ns. lumilaudalla pystyssä, mutta koska ollaan köyhiä niin mentiin mahalaskulla. Takas kiipeeminen dyyneille oli raskasta, kuulemma ois ollu vielä raskaampaa jos ois ollu sandboardkengät.

Siellä menee Topi tai joku

Ylöspäin! Kuten näkyy, hieman raskasta.

Minä ja Karin mönkijöittemme kanssa

Ajeltiin tunti sandboard paikalle ja tunti takasin. Meinas peukaloon jo alkaa sattuu kun piti kaasua painaa niin kovasti.

Arianna

Swakopin sushia

Nälkä iski dyyniaamun jälkeen joten mentiin sushille. Ihan hyvät sushit oli vaikka mun sushikokemukset pystyykin laskee yhellä kädellä. Lähettiin siitä sit kattelee kaupunkia ja osa meistä kiipes johkin ihme torniin, minä siis myös. Nätit oli maisemat, mutta tohelo kun on liikkeellä niin alaspäin tullessa vedin lipat portaissa, selvinpäin. Onneks pääsin heti kylmään mereen vilvottelee jalkaani sen jälkeen.

Merta näkyvissä

Kun ihminen osaa olla tohelo ja tulee portaita alas väärin

Launtaina minibussi haki meijät delfiiniajelulle Walvis Bayhin. Osa meni kattelee kaupunkia, kun minä, Anniina, Alisa, Topi (Alisan kaveri) ja Manu mentiin veneajelulle. Oli ihan jäätävän sumusta. Reissulla ois ollu mahollista nähä ehkä myös valaita, mutta me ei nähty. Delfiinejä näky mutta eihän ne mun kameraan osunu sit. Ihan jäätävästi oli hylkeitä. Yksin tuli meijän paattiin! Säikähin niin että melkein hyppäsin yli laidan. Siellä oli ilmeisesti 6 kipaletta hylkeitä, jotka tulee veneisiin. Alisa sai sen jäätävistä palleista kuvan.

Kevyt sumu

Aamukahvi

Täällä tuntuu olevan tapana näillä venereissuilla, että mitä enemmän juot, sitä enemmän näät. Taas ensimmäisenä ne tunki meille sherryshotit kouraan. Ja kaljaa sai juoda niin paljon kun pysty ja kykeni. Myöhemmin saatiin ihan tuoreita ostereita ja shampanjaa. Kelpas.

Elämäni ensimmäinen osteri

Lauantai-iltasella käytiin koko jäätävän kokosen poppoon kanssa ravintolassa. Oli kyllä niin hyvää ruokaa! Muun poppoon lisäks Fine oli liittynyt meijän seuraan jo tässä kohtaa ja James, Kaatri ja Bruno tuli kanssa. Oli ehkä maailman parasta kalaa.

Swakop oli siis tosi kylmä koko viikonlopun ajan. Yleensä siellä on lämmin mutta nyt oli tosi kylmä. Ja kun sanon kylmä, tarkotan kylmääkylmää. Joku ilta katteltiin kaikki Alisan ja Topin huoneessa Suomen jääkiekkopeli ja onnistuttiin pitää hyvin meteliä taas. Käytiin tsekkaa myös paikallinen yöelämä. No aika vaatimaton, ihan ok.

Mutta noin muuten Swakop oli kyllä ihan kiva pikkukaupunki meren rannalla. James kerto (ne asuu Swakopissa Kaatrin kanssa) että kaupunkia käytännössä pyörittää kolme saksalaissukua. Swakop on oikein siis saksalaisten turistien paikka. Reissu tais olla meijän ainoa missä oltiin oikeestaan koko poppoon kanssa. Franzi ei ollu mukana, mutta kirjotettiin sille kortti.

Franzi lähti eilen, seuraavana vuorossa Jari ens viikolla, sit Alisa ja Anniina ja kaksi viikkoa niin minä ja Kimmo. Täällä hostellilla tulee olee hiljasta sen jälkeen kun suomalaiset ei oo pitämässä mekkalaa.