Matka Katuturaan

Pieni musta poika juoksee keltaisen hippiminibussin perässä hiekkatiellä Katuturassa Namibian pääkaupungin laitamilla. Ihanan pienen pojan innokkuus saa hieman herkistymään, tilanne on kuin elokuvasta. Lopulta poika pysähtyy tielle vilkuttamaan auton perään. Sydäntä riipaisee. Lapsi on onnellinen ja nauttii elämästä kaikesta köyhyydestä huolimatta.

Katutura on Windhoekissa kaupunginosa, jossa on todella köyhää. Tehtiin eilen lauantaina sinne reissu viiden suomalaisen kanssa kahden paikkallisen opastuksella. Meijän hostellin isäntä Pandu kertoi juttuja paikasta, kuskina toimi Pandun kaveri joka oli kunnon rastafari. Matkustusvälineenä toimi aivan ihana hippiminibussi! Ensin mentiin vähän tankille, siitä sitten kohti köyhempää Windhoekin osaa.

Ihana matkustusvälineemme.

Katutura oli vähän kuin jaettu kahtia. Parempi osa näytti jo meille hieman pahalta. Tosi pieniä ränsistyneitä taloja, aikamoista slummialuetta. Mutta kun mentiin syvemmälle, alkoi edestä löytyä aivan käsittämättömän laaja peltihökkelikylä. Olin henkisesti varautunut siihen, että jos ja kun tulen täällä näkemään ihmisiä asumassa niin köyhissä oloissa, niin se tulee olemaan varmasti henkiseltä kantilta raskainta täällä. Sitä se oli. Tuli kauhea olo siitä kun ihmiset elää siellä normaalia arkipäivästä elämäänsä ja sitten me valkoset ihmiset tullaan kameroittemme kanssa ottamaan kuvia sieltä. Ajattelin vain, että tämä tulee olemaan ehkä ainoa mahdollisuus ottaa kuvia sieltä itelle ja teille muille. Siitä huolimatta iso solmu kiristi vatsassa koko matkan.

Lapsia Katuturassa.

Ei sitä voi ymmärtää kuinka ihmiset tosiaan voi asua sellaisissa oloissa. Pienen pieniä peltihökkeleitä vierivieressä. Ei viemäröintiä, joten haju ei ollut mikään kovin maukas. Ulkovessoja jos vessoja ollenkaan. Jossain näky kuinka joku kanto vesiämpäriä. Suihkut oli tehty myös muutamasta pellin palasesta. Maasto yllättäen oli todella mäkistä eikä minibussi aina meinannut jaksaa viedä meitä eteenpäin.

En ehtinyt ottaa kuvaa päiväkodista, mutta se oli myös aivan samanlainen peltirakennelta kuin muutkin, seinässä luki vain Kindergarden ja piha oli aidattu. Pihalta ei löytynyt meille tuttuja liukumäkiä tai keinuja, puu tai kaksi siinä tais olla.

Kaikki lapset oli kyllä niin hellyyttävän sulosia. Sieltä ne vilkutteli meille ja vilkuteltiin niille takasin. Ihana se pikkupoika, joka juoksi meijän bussin perässä. Liikkuvasta autosta oli hieman hankala ottaa kuvia, joten myös kuva kuinka kolme lasta kylpi yhdessä sangossa jäi ottamatta. Vaikka homma pisti totiseksi niin sitä yritti pitää mielen virkeenä, että nämä ihmiset on onnellisiä täällä eivätkä ehkä tiedä paremmasta. Hymy huulille eikä säälivää surullista katsetta. Sehän niistä olisi pahalta tuntunutkin. Hymy, vilkutuksia ja peukut pystyyn vaan. Täällä siis näytellään paljon peukkua, se on hyvä juttu.

Peltisiä asumuksia.

Teiden varsilla oli paljon kojuja ja kauppoja, baareja ja parturi-kampaamoja. Nekin peltihökkeleissä. Ihmiset myivät hedelmiä ja kasviksia ja ties mitä kaikkee. Vaikka alue oli köyhää niin auto löytyi ja paljon siitä huolimatta. Eikä autot välttämättä ollut edes kamalan vanhoja. Autokanta on muuten todella uutta täällä ja paljon valkosia/vaaleita autoja. Jännä.

Paikallinen kassaneiti.

Jonkun pieni maja puun alla

Joka paikkaan ei ollut vedetty siellä sähköjä. Pandu kertoi meille, että siellä saattaa olla sähköt vedetty johonkin paikkaan ja he vetävät itte sähköt sieltä muille, jakavat yhdessä sit sähkölaskun. Paikallisen puhelinliittymän mainoksia, MTC näkyi aina siellä täällä.

Kojuja

Siinä teille savimaja. Ainoa sellainen ja sekin turistelle yöpymistä varten.

Käytiin matkalla sellasessa "keskuksessa", jossa tekevät paikallisia käsityötuotteita. Rahat, jotka tuotteesta maksetaan, menee suoraan sen tekijälle. Siellä oli ravintola ja noissa savimajoissa olisi myös voinut majottautua. Oli hassua nähä järvi kaiken kuivuuden keskellä. Se oli kuitenkin todella likainen eli ei ihan tehnyt mieli hypätä sinne laiturilta.

Järvi kaiken kuivuuden keskellä. Musiikki Katuturasta kantautui toiselle puolen asti.

Pieni kunnon sade lopulta.

Paluumatkalla iski pieni sadekuuro ja ukkonen. Saisi sataa vähän useammin meinaan sadekauden aikana ei ole paljoa satanut täällä. Tämäkin kuuro oli melkosen lyhkänen. Koska Katuturassa ei ollut viemäröintiä niin kauhea rankkasade on siellä huono. Sade pysyisi vain teillä eikä menisi minnekään pois. Jonkinlaiset maanvyöryt olisivat silloin siis mahdollisia.

Mentiin syömään Katuturan "paremmalle" alueelle Single Quarter kapanaan. Kapana on paikallinen juttu, mitä on kuulemma hankala selittää. Se pitää kokea. Grillattua lihaa pieninä palasina suoraan grilliltä. Otettiin sitä myös vähän sanomalehden välissä mukaan kotiin tomaatti-sipulisalaatin kanssa. Liha oli todella mausteista, mutta en muista olenko ikinä nauttinut lihasta niin paljon. Vaikka en kaljaa juo niin kyllä sellanen olisi siinä kyljessä tehnyt poikaa. Paikalliset harrastaa kapanaa paljon ja se on erittäin suosittua esim. baari-illan jälkeen.

En tiedä tuleeko käytyä Katuturassa toiste. Sinne ei ainakaan iltasin/pimeellä saa mennä, edes paikallisten kanssa. Kapanaa on saatava. Mutta siellä kyllä tajusi kuinka hyvin meillä on asiat täällä taas ja entäs sitten Suomessa. Muu Windhoek on siis todella länsimaalaista aluetta.