Vain elämää - Namibian edition

"Mitä te teette siellä?" Pari kertaa kuullut tuon kysymyksen. Yritetään opiskella ainakin jossain kohtaa. Huomenna 7.30 pitäisi alkaa tunnit, katotaan kuin käy. Lähinnä vaan syödään, juodaan, maataan altaalla ja uidaan, nörätään, hortoillaan jossain päin kaupunkia... Ei siis mitään ihmeempää eli turha on pelätä, että lentokone tippuis päähän. Tosin on kyllä kieltämättä hieman hämmentävää kuinka matalalla koneet lentää tässä kohtaa, kun yrittävät laskeutua Windhoekin pienen pienelle lentokentälle. Tänään kyllä itse asiassa liityttiin paikallisen kuntosalin jäseniksi 4 kk. Melko kallista kyllä kun se maksaa jotain 35€/kk, mutta nyt alkaa tarttee jo vähän toimintaa.

Namibiassa autot ajelee vasenta kaistaa, joten välillä tuntuu kyllä että joku päivä auto pökkäsee vielä. Oikee-vasen-oikee ei ihan toimi, mutta yritäpäs muutaa se vasen-oikee-vasemmaks kun 23 vuotta on hoettu muuta. Tienylityksen on aina jännittäviä. Edes TAMKin edessä oleva supernopea liikennevalo ei vedä vertoja näitten jalankulkijoitten liikennevaloille, kun niitä ei välttämättä ole. En tajua miten vanhukset ehtii täällä ylittää teitä. Kunnollisia jalkakäytäviä ei ole, vaan hiekkaa/harvoin laatotusta rotvallin ojan puolella. Penkalla saa kattoo jalkoihinsa tarkasti, koska siellä on paljon lasinsiruja. On myös hauskaa kuinka täällä paikalliset käyttää sateenvarjoa aurinkovarjona.

Kuljetaan paljon kävellen täällä, mutta ei tuo taksimatkustaminenkaan kallista ole, 9N$ per pää, öisit tuplaten. Mutta taksien kanssa saa olla tarkkana: ei yksin kyytiin, ei sellaseen missä on vain miehiä tai mistä puuttuu koodi takaikkunasta. Takseja, joista kuulin ennen tänne tuloa, dial-a-capejä, en oo nähnyt yhtäkään. Hintavampia, mutta ilmeisesti hieman turvallisempia.

Suklaapirtelö, omnomnom

En tiedä mistä olin alunperin kuvitellut, että Namibia ja Windhoek olisi aika tasainen. Ei ole. Täällä on niin mäkistä että moro. Meijän ja lähikaupan välillä on pieni monttu ja iso ylämäki. Kaupungin laidalla näkyvät vuoret on kyllä todella upeita, tarttee ottaa niistä kuvia teille joskus.

Aurinko on superpolttava ja maa todella kuuma. Toisinaan tuntuu, että maa polttaa kenkienkin kautta. Lämmintä siis näin sadekautena on ollut jotain päälle 30 astetta, välillä jopa 40 astetta. Parina viime yönä melkein tullut jopa kylmä, niin pitänyt vetää peittoo korville. Vettä on satanut parin viikon aikana pari kertaa, pikku pikaukkoset on kävässyt täällä. Mutta kuivaa siis on. Sade olisi tervetullutta. Edellisestä tällaisesta kuumasta ja kuivasta sadekaudesta on jotain 40 vuotta.

Pimeä tulee täällä joskus kasin aikoihin illalla ja tarkottaa siis tosiaan säkkipimeää. Onneksi sain joululahjaks taskulampun, vielä kun muistais missä se on. Ja näin kesällä (talvea kohti siis mennään) aikaeroa Suomeen ei ole.

Koulun harjotuskeittiön lounas, halpaa ja hyvää!

Meijän koululla on sellanen hotelli- ja turismipuolen kampus. Siellä on hotelli-ravintola Aloe, josta saa ti-pe lounasta todella edullisesti. Ja annokset on aivan ravintolatasoa. Sellaista kunnon erilaista ruokakulttuuria Namibiassa ei ole, mutta hyvää ruoka on ollut silti. Paljon ollaan tehty itse hostellilla.

Liha on aika edullista Namibiassa. Hyvä vertailla esim. kun ostaa muovisen kestokassin kaupasta, se saattaa maksaa jotain 20N$ eli vajaa pari euroo. Lihapaketin voi saada samalla hinnalla melkein. Kuis Suomessa? Kestokassi euron ja lihahan on perinteisesti ihan mukavan hintasta.

Suomessa varoiteltiin, ettei täällä kannata syödä maitotuotteita tai juoda hanavettä. Ei hätää, molempia on tehty. Hanavettä kannattaa juoda filtterin läpi, kun se yrittää poistaa sitä kloorin makua, mutta en tykkää siitä. Maistuu suomalaiselta järvivedeltä aika pitkälti. Vesipulloja tulee siis paljon kannettua muiden juomien mukana hostellille. Olutta en vieläkään ole oppinut juomaan, mutta pojat tykkää kyllä siitä. Pullo maksaa kaupassa n. 10N$ (alta euron) ja baarissa 20N$. Siideri on jotain samaa luokkaa.

Ja kyllä, täällä on ötököitä. Ensikosketukseni torakkaan oli, kun sellanen viime viikolla hyppäs mun hihalle. Huusin kuin pieni sika, jota kidutetaan. Myöskään Anniina ei kauheesti rakasta ötököitä joten juostaan vuoron perään karkuun kaikkee. Mutta onneks niitä ei oo ihan liikaa ja onneks joko Alisa tai joku pojista nappaa/tappaa ne. Joskus yöllä kuuluu kuinka joku ötökkä pitää meteliä seinän välissä.

Jari, minä, Kimmo ja Alisa onnellisina vesilelujemme kanssa. Suomenkieliset varotustekstitkin löytyi.

Kimmolla on asiaa...

...Ja sinne menin minä.

Perjantaina meillä oli täällä ensimmäistä kertaa täällä hostellilla braai eli barbequeilta. Mekin kutsuttiin vähän kavereita tänne. Talo hoiti lihojen ostamiset ja jokainen huone teki salaatin tms. Me tehtiin vähän valkosipuli-yrttivoita patonkiviipaleitten väliin ja grilliin. Toimi! Ähkyssä oli sit hyvä lähteä Jarin, Kimmon ja Anniinan kanssa kokeilemaan klubia nimeltä Shez, Chez vip lounge tms. Pari suomalaista yliopisto-opiskelijaa, jotka nuo tapas joku päivä, ei päässyt sisälle, koska Ilarilla oli uimashortsit. Baareiluelämästäkin kuulette sitten toiste lisää. Tuo oli toinen kerta täällä ja toinen kerta tällä viikolla myös.

                                        Braai-illan duckface competition - 5 Finns and Nicole

En muista mainitsinko jo, mutta asun siis neljän hengen huoneessa kahden suomalaisen tytön, Anniinan ja Alisan, ja Nicolen (USA) kanssa. Nukun yläpunkassa. Toivon vaan etten tippuis täältä.
Valokuvia Suomesta olen teippaillut sängynpäätyyn.

Anniinan kanssa valmiita kokeilemaan namibialaista baaria nro 2.

Braai

Ja ystävät hyvät, kirjeenne ovat edelleen tiukasti kirjekuoressa, jonka pistitte hyvin kiinni läksiäisissäni. Siellä ne odottaa herkkää hetkeä ja koti-ikävää. Puolikas Fazerin sininen on vielä jääkaapissa, mutta Halvan salmiakit tuhosin jo.